Nero on pulskistunut ja ruoka maittaa, kupilla tulee vierailtua joskus monta kertaa pävässä. Prinssi on viettänyt öitä ulkona ja on selvästi stessaantunut, joten ehkä alueella liikkuu taas tunkeilija. Lapsuuden traumana Neron turva on ruokakupissa. Vieläkin jossain pienessä kissanmielessä elää epäilys, että nälkävuodet saattavat olla edessä jos perusturvallisuus järkkyy. Nero on kesytetty ruoalla, se tottui saamaan ruokaa aina kun vain pyysi, kesti kauan ennen kuin se alkoi luottaa siihen, että ruokaa tulee jatkuvasti, eikä kissa joudu enää mierolle.
Edelleenkin ruokakupin toimivuutta pitää testata. En uskalla lopettaa ruokinta-automaattina toimimista, mutta prinssi on tytyyväinen vaikka kupissa on pienempi ruoka-annos kunhan jakelu toimii. Nero syö paljon myös ulkona, joten loishäätökin taitaa olla taas paikallaan, sillä suolistoloiset lisäävät ruokahalua. Kylkiluut kyllä tuntuvat vielä, joten dieetille ei vielä tarvitse ryhtyä.
Kyllä minullekin ruoka maittaa, sillä olemme tehneet ahkerasti pihatöitä.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Anne!
Mukavaa viikkoa kaikille!
