Käytiin eläinlääkärissä. En tiedä kummalle lääkärireissut ovat rasittavampia, kotiin päästyämme olemme molemmat uupuneita. Tuntui, ettei antamani loishäätö tehonnut, Nero sai köhimiskohtauksia, joten suuntasimme tohtorin puheille. Tilannetta ei helpottanut se, että viime käyntimme jälkeen vastaanotto oli muuttanut ja uusi lääkärikin oli puikoissa.
Meitä molempia jännitti, mutta Nero sai hyvää hoitoa ja järeämmän loishäädön.
Tänä vuonna punkkejakin tuntuu olevan tavallista runsaammin liikkeellä, punkkiliuoksesta huolimatta olen poiminut Nerosta kaksi punkkia ja omalta iholtanikin olen löytänyt yhden, joka ei onneksi ollut ehtinyt kiinnittyä. Koskaan aiemmin täällä asuessani en ole saanut punkkeja vaikka rymyän metsissä ja pöpelikössä.
Nero luikahti piiloon nukkumaan ja minäkin taidan köllähtää riipputuoliini kirjan kanssa.
Olen poiminut jo muutaman litran mustikoita, yritän ehtiä ennen kuin rastaat syövät kaiken. Vaikka luulin, ettei puunkaatoepisodin jälkeen voi toivoa mustikoita lähimetsiköstä, löytyi niitä kuitenkin ensihätään ihan tarpeeksi. Ei kuitenkaan entisajan saaliita. Viime kesänä pakastin 30 litraa ja kun vasta sulatin pakastimen, löytyi sieltä vielä sitäkin saalista vaikka olen syönyt talven aikana marjoja lähes joka aamu.
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Saara!
Rentoa kesäilyä kaikille!
