Vappupäivä kului humalan selättämisessä. Mutta siitä hetken päästä enemmän.
Vappuaamuna lähdimme prinssin kanssa pihakierrokselle ja kuistilla Neron vaistot kertoivat, että siellä on joku muukin meidän lisäksemme. Prinssi osoitti kaappia kohti ja kun avasin sen oven näin vilauksen pitkähäntäisestä hiirestä, joka poistui "takaovesta". Aikani pengottua ruuvien, puutarhakalujen ja muun romun seassa löysin kirjakaupan kangaskassin, jonka taitoksiin hiirulainen oli jyrsinyt tiensä ja rakentanut soman pesän ja mussuttanut pihalyhtyyn tarkoitettua öljykynttilää. Hiiri pääsi pakoon sillä Neroa ei puuha kauaa kiinnostanut. Korkean kaapin takaa, yläosasta oli raottunut yksi lauta ja hiiri oli löytänyt itselleen mukavan jugend-kodin, joka tarjosi evästäkin.
![]()
Hiiriepisodin jälkeen kävin humalan kimppuun. Se on kiipeillyt kasvimaan kaariportissa ja sen raskas kasvusto romahdutti viime syksynä kaaren kasaan. Tartuin lapioon ja päätin kaivaa kasvin ylös. Helpommin sanottu kuin tehty, humalan valtavat juurilonkerot ulottuivat monien metrien päähän kasvimaalle, käytäväkatteiden ja kasvilavojen alla. Sinnikkäästi purin kaiken ja kiskoin lonkeroita. Päätin, ettei koskaan enää humalaa, ei ainakaan kasvimaalle.
Kyllä on kivaa kun aurinko lämmittää. Minä ehdin jo juoda kahvit kun prinssi vielä veteli sikeitä. Aherrus puutarhassa antaa makeat unet.
Kesään on enää vähäsen, meidän pihallamme pomppi eilen jo västäräkki.
