Pakkasyöt ovat hidastaneet kevään etenemistä, enkä ole päässyt vielä touhuamaan kunnolla kasvimaalla. Vain talventörröttäjiä olen leikannut ja hieman siistynyt paikkoja.
Köynnöspinaatti on kasvimaan ensimmäisiä, sen hehkuvat alut nousevat jo hangesta.
Viime viikolla poistin katteet valkosipuleilta. Kate, joka suojaa talvella kylmältä, eristää myös kevään lämmöltä. Tilalle laitoin reiällisen muovin ja kaksinkertaisen harson vauhdittamaan ylösnousemusta. Lajikkeena on Aleksandra ja istukkaat otin omasta sadosta. Istutin kynnet hevosenlannalla rikastettuun maahan lokakuun puolivälissä. Valkosipuli tarvitsee paljon ravinteita, annan uusintalannoituksen keväällä kun sipulit alkavat kasvaa ja kesällä ruokin niitä vielä kerran. Noudatan neljän vuoden istutuskiertoa.
Toisessa penkissä, joka on ollut vähemmällä katteella ja jonka aurinko sulattaa varhemmin ovat valkosipulit jo lähteneet hyvään kasvuun.
Edellistä satoa on vielä vähän jäljellä. Viime vuoden sato oli suurenmoinen ja sipulit ovat säilyneet hyvin. Säilymistä edistää se, että sipulit korjaa oikeaan aikaan. Aurinkoinen ja sateeton jakso on paras korjauuajankohta kun varret ovat tuleentuneet. Kasvukaudella muodostuneet kukkavarret leikkaan pois ja syön.
Vuosi sitten otettu ilmakuva kasvimaastani. Näyttää hyvin ankealta, ei uskoisi millainen paratiisi tähän kohta kasvaa.
Pellolla käyskentelevä kauris näytti minulle kieltä. Olen suunnitellut tupla-aitaa kasvimaan ympärille. Sitten minä voin näyttää kieltä sorkkajaloille.
