Minulle alkaa vasta selvitä ankaran talven menetykset.
Kuten monilla muillakin melkein kaikki narsissit ovat menehtyneet. Kaikki muut pikarililjat, paitsi kirjopikarililja ja persian pikarililja ovat kadonneet. Nämä viime syksynä istuttamani Triandrus Thaliat kuitenkin kukoistavat.
Eniten minua surettaa lukuisien tarhajouluruusujen menetys, yksi vielä yrittää kukkia pienesti. Osasyynä niiden menehtymiseen lienee asettelemani peurasuojat, ne pidättivät vettä kasvien ympärillä.
Syyshortensia on kuollut ja monet kasvit, kuten kultatyräkki on kärsinyt ja kukkii nyt vaatimattomammin kuin aiempina keväinä.
Outoa, että niinkin sitkeä kasvi kuin väriminttu selvisi huonosti talvesta. Odottelen vielä siementaimien kehittymistä. Moni vanha iisoppi menehtyi ankarissa oloissa, samoin viiniruuta ja koiruoho. Viime kesänä istutettu ruusuherukka on vain osittain hengissä, en ollut suojannut sitä mitenkään, paitsi lumen tultua kasasin sen päälle lumisuojan, mutta silloin taisi olla jo liian myöhäistä. Onko teidän muiden ruusuherukat selvinneet?
Tulppaaneja on noussut olosuhteisiin nähden kiitettävästi, viime syksynä en ostanut montakaan sipulia, mutta istutin kesällä ylös kaivamani uudestaan. Sun Lover -tulppaanit hehkuvat vihreyden keskellä.
Kullerot selvisivät voittajina.
Orvokit istutin ulos jo aprillipäivänä. Ne jurottivat kylmyydessä ja ovat alkaneet vasta kukoistaa. Rikkaruohot sen sijaan eivät näytä lainkaan kärsineen haastavista olosuhteista, päinvastoin.
Olimme Neron kanssa rantaretkellä. Suuret kalat polskivat rantavedessä niin, että kaislat vain heiluivat. Nerolla oli kalastus mielessä, mutta minä aloin pelätä, että jättihauki nappaa kissan rantakiveltä. Istuin pitämässä vahtia kunnes Nero väsyi. Paluumatkalla poimin kimpun kieloja.
Mukavaa viikkoa kaikille!
