Kevät ei ole pelkkää auvoa, vaan tuo mukanaan monenlaista kiusaa. Nerossa oli punkki. Aina ne ehtivät ensin, nyt on kuitenkin punkkiliuos lorautettu kissan niskaan. Viime vuonna ensimmäinen punkki ilmestyi jo kuukautta aikaisemmin, silti en taaskaan osannut varautua ajoissa. Punkit ovat yhtä vaarallisia eläimille kuin ihmisillekin, joten nyt viimeistään kannattaa suojata lemmikkinsä.
Hyödystä haitaksi. Olen joskus istuttanut kasvimaalleni marketin viinisuolaheinäruukun. Siitä on tullut viheliäinen kiusa, se leviää pahemmin kuin voikukka ja on yhtä hankala kitkeä pitkän juurensa vuoksi. Tälläisen kasan kitkin yhdestä viljelylavasta. Annoin suolaheinän kasvaa käytävällä ja se onnistui salaa kehittämään kasvuston lootaan. Tässä on vasta ne, jotka ovat ehtineet nostaa lehdet pintaan, varmaan löydän vielä lisää kun muokkaan kasvualustan. Varokaa tätä salakavalaa kaveria. Tavallinen tarhasuolaheinä ei ole lainkaan näin valloitushaluinen.
Mutta enimmäkseen kevät on ihanaa aikaa. Aurinkoisena päivänä Neron voi tavata torkkumasta heinikosta. Se imee lämpöä mustaan turkkiinsa ja nauttii ulkoilmaelämästä. Onneksi kauriita ei ole näkynyt pihapiirissä, ehkä sipulikukat pääsevät kukoistamaan.
Nyt täällä sataa vettä ja sehän tietää kasvuräjähdystä.
Jos haluat liput Lahden Pihapiiri-messuille, osallistu edellisen postauksen arvontaan.
