Tuo suttu tuossa keskellä on etelänpäiväkiitäjä. Olen tavannut sen useasti tänä kesänä. Ensin olin varma, että kolibri on haurhautunut puutarhaani. Kiitäjä on suuri ja imee mettä lennossa kuten kolibri, se ei ole hetkeäkään paikallaan. Sen tapaa iltaisin tai öisin, kun leimut heiluvat tietää, että kiitäjä on aterioimassa. Myös harjaneilikat miellyttävät kiitäjää.
Parina yönä olen kasvimaalla pelästynyt lentävää sarvikuonokasta, se on vaikuttava näky, mutta kuvaa minulla ei siitä ole.
Kolmas outo lentelijä täällä on peukaloinen, se ei ole paljon etelänpäiväkiitäjää suurempi, mutta kova ääni sillä on niin pieneksi linnuksi. Tänään se lennähti portaan kaaliruukusta kun astuin ulos ja sanoi pari valittua sanaa. Se on oudon tuttavallinen ja liikkuu paljon maassa tai matalissa pensaissa, lentelee usein kukkapuskissa.
Yöllä oli liikkeellä myös peuroja. Huomasin niiden ohittavan kasvimaani vakiopolkuaan pitkin ja kävin hakemassa kameran. Peurat nauttivat iltapalaa pellolla ja minä etenin varovasti nelivedolla puskien suojassa. Tietysti ne huomasivat minut, emo haistelee ilmaa tunnistaakseen onko pöpelikössä rapistelija vaarallinen.
En tiedä oliko tuossa kaksi emoa vasoineen. Aiemmin olen nähnyt vain yhden emon kahden vasan kanssa.
Peurat olivat valppaina, mutta ehdin napsia niistä monta kuvaa.
Kunnes uusi neliveto ilmestyi paikalle. Musta pantteri juoksi peuroja kohti muristen kumeasti, silloin tuli sorkkiin vauhtia ja peurat katosivat metsän pimentoihin.
Me keskityimme katselemaan ihmeellistä Perseidien tähdenlentoparvea.
Murrr...
