Bambi keittiössä

Ihanaa kun on ollut vapaa viikonloppu ja pääsin vähän leikkimään. Keittiön pöydällä lepää pieni bambi jouluvalojen keskellä. 
Työrupeama otti hieman koville ja unirytmi meni pahasti sekaisin. Tiedän nämä piinaviikot etukäteen ja osaan varautua. Yleensä teen ruoat valmiiksi pakastimeen, sillä usein en ehdi kokkaamaan ja uurastaessa on tärkeää syödä hyvin. Olin myös kantanut isot kasat lämmityspuita valmiiksi, sillä viimeinen viikko projektin valmistumisessa on kilpajuoksua ajan kanssa. Vaikka työskentelenkin yksin kotona, olen silti tiimin jäsen ja muiden mahdollinen myöhästely kostautuu minulle koska olen ketjun loppupäässä.

Nautin tiiviistä työrupeamista kun ne kestävät vain rajoitetun ajan. Minulla on hyvä keskittymiskyky ja pystyn sulkemaan kaiken muun ulkopuolelle, olen lähes autistisessa tilassa. Kun työ sujuu ja voi olla tyytyväinen aikaansaannokseensa, flow on nautinnollinen olotila. Kiivaalla aikataululla pitää keksiä ainutkertaisia ideoita ja tehdä nopeita ratkaisuja. Yksi osa nautintoa on varmaankin se, että on hyvä motiivi sulkea muu elämä pois, arki ei kosketa.

Pimeässä bambi lepää virvatulien keskellä.

Kun intensiivinen työrupeama on ohi, iskee jonkinlainen epätoivo. Vauhtia ei olekaan helppo hiljentää nopeasti ja normaaliin elämään palaaminen on kuin törmäys seinään. Silloin on vain muistettava ottaa rauhallisesti ja pitää mielessä vauhtisokeuden vaarat, eikä pidä tehdä liikaa aikatauluja tai suunnitelmia. Olen jo vanha kettu ja osaan nämä kuviot, mutta nuorena ja ahneena suistin itseni burnoutiin. Se on muuten pahimmillaan kuolemanvakava tauti, josta paraneminen saattaa kestää hyvinkin kauan. Jotkut menevät niin pahasti rikki, etteivät selviä koskaan.
Nyt tuntuu taas hyvältä kun olen huilannut pari päivää, tavannut ystäviä ja harrastanut leipomisterapiaa.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kivipellon Saila!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!