Kun minä olin lapsi

... niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli 
ja minä ajattelin kuin lapsi.
Kiitos Betweenille mukavasta haasteesta, joka velvoittaa julkaisemaan lapsuudenkuvia.
Kevättalven päivänä meille on tullut joku kameran kanssa ja minut on pyntätty malliksi leluineni. Olisinko jotakin kolmevuotias. Minulla on valkoinen lammasturkki ja -päähine. Valkoiset damaskit ja saappaat. Turkki on minulla vieläkin tallessa.

Isä oli lähdossä töihin ja hänkin pääsi kuvaan. Isällä on sisäturkki ja punainen polkupyörä lähtövalmiina.

Tässä ollaan äidin kanssa lammasturkeissamme. Sylissäni on Tuula-nukke. Kun synnyin oli perheessä jo kaksi poikaa. Äiti iloitsi tytöstä ja halusi kovasti pukea minua sievästi. Myöhemmin sain vielä pikkuveljen.

En ollenkaan muista nukkea, jota kuljetan kelkassa.

Tässä vähän syyseleganssia, poseeraan Lapista tulleen serkkuni kanssa köynnöskrassin edessä. Asuimme korkealla mäellä metsän reunassa, upea rinnepiha oli porrastettu kivipenkerein. Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan. Meillä oli myös hyötykasvitarha, omenapuita ja marjapensaita. Sekä vielä kauempana erillinen alue, jossa kasvatimme perunaa. Minua ei koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta hoidin mielelläni kasvimaata ja popsin sen antimia. Perunannosto joukolla oli minusta todella kivaa.

Haastan mukaan julkaisemaan lapsuudenkuvansa Naukulan Mamman Muistikirja-blogista ja Tylsän Mörököllin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sirpa
og velkommen Marit Helene!