Olimme muutama päivä sitten Neron kanssa rantaretkellä pitkästä aikaa. Järvi on jäässä, mutta ranta oli vain riitteessä. Nero kävi tutkailemassa tilannetta, kehotin varomaan heikkoja jäitä.
Lajityypillisesti kissa ei korvaansa lotkauttanut ja minä haukoin henkeäni kun se lähti jolkottamaan ohuella jäällä.
Sulan reunaan piti jättää merkki.
Sitten vain korvat kiinni ja kohti järven selkää. Mietin mitä tekisin jos tapahtuisi jotain, en pääsisi mitenkään apuun. Onneksi kissa on aika kevyt. Huomasin jäällä toisetkin kissan jäljet, onkohan Nero ollut siellä jo aamulenkillä vai onko joku toinen rantakolli ollut liikkeellä?
Nerohan on tunnettu kalamies, pitäisikö hankkia sille kaira? Voisi sitten kykkiä tuolla kyttäämässä kaloja avannon reunalla.
Melko tovin odottelin Neroa palaavaksi, vastahakoisesti se suuntasi rantaan kun lähdin sisämaahan päin. Nero on ennenkin kulkenut jäällä rannan suuntaisesti, mutta koskaan se ei ole lähtenyt viipottamaan kauas rannasta.
Ole aina iloisella päällä, niin kuin kissa liukkaalla jäällä!
